Telma 2/2012
Sivu: 68Sivu: 66Sivu: 67Sivu: 65Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 61Sivu: 60Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 57Sivu: 54Sivu: 55Sivu: 56Sivu: 53Sivu: 49Sivu: 50Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 47
Fazer edustaa perinnettä suomalaisessa makeis- ja leipomobisneksessä. Fazerin kahvila Kluuvinkadulla on puolestaan tärkeä pala Helsinkiä. Jos sovin Fazerilla johonkin toiseen työhön paremmin, voin sitä aivan hyvin tehdä. Sitä paitsi hyvän johtajan täytyy kyetä myös kyseenalaistamaan oma asemansa. Pitää uskaltaa kysyä, olenko oikea ihminen tähän työhön juuri tällä hetkellä. Suklaata ja SoSiaaliSuutta Ennen puolen päivän ruuhkaa joukko turisteja ihmettelee Fasun suojeltua sisustusinteriööriä. Kahvilapöydässä jokunen asiakas tekee tietokoneella töitä. Hattupäiset, leivosta syövät vanhat rouvat puuttuvat tänään kuvasta. Vanha herra nauttii päivästä ja ostaa tiskiltä oluen. Slotte juttelee asioista hievahtamatta, mutta rennosti. Hänestä välittyy rauha ja keskittymiskyky. Johtaja kertoo, että hän elää tiiviisti työasioissa, mutta ei vie niitä koskaan kotiin. – Pystyn pitämään työasiat ja vapaan erillään, ja se on suuri lahja. Henkilökohtainen verkostonikin löytyy www.telma-lehti.fi muualta kuin työstä. Haluan, että kun lopetan konsernijohtajan työt, ystävät jäävät edelleen jäljelle. Hyvän elämän resepti voisi Slotten mielestä sisältää myös runsaan suklaansyömisen. Se ei näy päällepäin – konsernijohtaja muistuttaa varreltaan korkeushyppääjää. Lieneekö tuoreimmissa tutkimustuloksissa havaittu suklaan hoikentavuus sittenkin totta. – No, joudun kyllä herkuttelun takia katsomaan paljon peiliin. Vaimo pitää joskus tiukkapipona, kun lähden kuntosalille seitsemältä aamulla. Käyn salilla kolmesti viikossa ja reippailla aamukävelyillä joka toinen aamu. Johtajan henkisen hyvinvoinnin salaisuus löytyy myös säännöllisestä elämästä. – Se ei tarkoita arkirutiinia, vaan esimerkiksi perheen ja erityisesti lastenlasten kanssa vietettyä aikaa. Tuttavat ja lähipiiri tuovat elämään sisältöä työn vastapainoksi. Karsten Slotte sanoo olevansa iloinen siitä, että hänen kasvojaan ei tunnisteta Fasulla – tai jalkapallokatsomossa. Juuri, kun hän saa lauseen sanottua, viereiseen pöytään saapuu iso seurue, jonka jäsenistä muutama tervehtii miestä iloisen kovaäänisesti. Mutta takaisin jalkapalloon. Se on seurannut tiiviisti mukana Slotten elämässä poikavuosista lähtien. Vaikka mies ei itse kentälle enää lähdekään, seuraa hän jalkapalloa omien sanojensa mukaan todella paljon. – Näin FC Barcelonan livenä vuonna 1974 Saksassa, ja siitä lähtien joukkue on ollut suosikkini. Saksan sarja on minulle kaikkein rakkain, ja siellä Bayern München paras joukkue. Tottenhamia seuraan myös tiiviisti. Ensimmäisessä tv-pelissä, jonka koskaan näin, Tottenham voitti Englannin cupin. Se oli juhlaa. Voisiko jalkapallolla ja johtamisella olla jotakin yhteistä? – Toki voi. Pelikentältä löytyy aivan vastaavat paikat kuin organisaatiossa. Konsernijohtaja voisi olla valmentaja tai keskushyökkääjä, tilanteesta riippuen. Talousjohtaja taas voisi olla hyvä maalivahti, Slotte nauraa. – Itse pelasin nuorena maalivahtina. Nyt olen siirtynyt kentän laidalle koutsiksi tutkaamaan pelin kulkua. Telma 2 2012 47
Sivu: 47Sivu: 48Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 38Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 32Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 29Sivu: 28Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 21Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 14Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 10Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 1Sivu: 2