Telma 2/2012
Sivu: 68Sivu: 66Sivu: 67Sivu: 65Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 61Sivu: 60Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 57Sivu: 54Sivu: 55Sivu: 56Sivu: 53Sivu: 49Sivu: 50Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 47Sivu: 48Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 38
Unettomuusoireita on kolmanneksella työikäisistä vuosittain ja kroonisena kymmenellä prosentilla. – Ihan niitä perinteisiä, stydejä. Se oli varma keino: kun heitti napin suuhunsa, nukkui varmasti. Aloin sitten jossain vaiheessa empiä, kun tuntui, että olin jatkuvassa tokkurassa. Se oli luonnollinen seuraus, kun vasta puolenyön jälkeen hiivin useamman tunnin pyöriskelyn jälkeen ottamaan unilääkettä. Sen vaikutus kesti yli heräämishetken. Oli noloa pyytää kaveria ajamaan työkeikalla, kun tunsi, ettei itse pysty, Slotte muistelee. – Kulman takana kurkisti jo riippuvuus. Tajusin, etten ole hyvällä tiellä. Ongelmaan kiinni Muutama vuosi sitten Ylessä etsittiin vapaaehtoisia unitutkimusryhmiin. Radio- ja tv-talon työterveyshuollolle unihäiriöt eivät olleet uusi asia: noin neljännes yleläisistä tekee epäsäännöllisiä työaikoja, jotka aiheuttavat nukahtamisvaikeuksia, öisiä heräämisiä, riittämätöntä unensaantia ja huonoa unta. Ainakin viidennes vuorotyöläisistä käytti unilääkkeitä. – Kun bongasin tiedotteen asiasta, ilmoittauduin heti mukaan. Lääkäri ja hoitaja sekä psykiatrinen erikoissairaanhoitaja haastattelivat eri ammattiryhmistä olevat hakijat. Kaikki eivät ryhmiin päässeet, mutta itsellä onni potkaisi, Slotte kertoo. Pelkät epäsäännölliset työajat eivät riittäneet kriteereiksi. Nukkumiset, vireys, sairaudet, lääkitykset, terveyskäyttäytymiset ja taustat tentattiin perinpohjaisesti. Lisäksi hakijat pitivät unipäiväkirjaa. – Ryhmään piti sitoutua: olla sitkeä, löytää aikaa ja nähdä vaivaa. Koin olevani erittäin motivoitunut, vaikka prosessissa riitti ihmettelemistä. Kyselylomakkeita täytettiin useita, lisäksi oli fysiologisia mittauksia. Uitin sylkitamponeita suussani iltaisin ja aamuisin, kroppaa seurattiin liiketunnistimella. Slotte pitää parhaimpana antina ryhmätapaamisia, joissa sai keinoja itsensä ohjaamiseen ja tehtäviä edesauttamaan unentuloa. Ryhmässä pystyi luottamuksellisesti jakamaan kokemuksia ja kuulemaan muiden kohtaloista. – Omassa ryhmässäni oli vajaat kymmenen henkilöä, joista pari tipahti pois matkan varrella. Itselle ei tullut missään vaiheessa lopettamisajatuksia, koin saavani juuri oikeat avaimet omiin lukkoihini. mielekkäät mallit kumaanmenoa: läppäri pois, telkkari kanavalle, jossa ei tarvitse ajatella, tahti hiljaisemmaksi ja valot himmeämmiksi. Kun aiemmin tiirailin kelloja ja laskin vähän väliä, paljonko vielä on aikaa nukkua, poistettiin kaikki kellot näkyvistä. Sängyn vieressä olleet Tekniikan Maailmat siirtyivät muualle, ja Slotte hommasi sarastusvalolampun heräämistä varten. Hän oppi pomppaamaan ylös, jos uni ei tullut vartissa, ja tekemään jotain rauhallista unta odotellessa. Rutiinit tepsivät. – Noudatan orjallisesti koko ketjua, olen noudattanut nyt yli kaksi vuotta – ja nukun satavarmasti. Jos jokin rutiineista jää pois, nukkuminen ei onnistu. Kun sain ajatusmallista kiinni, ei ole tarvinnut napin nappia ottaa. Sain juuri käteeni 24 kuukauden seurantaraportin, jossa kaikki osatekijät ovat kunnossa. Hyvä uni, parempi mieli Alusta asti suunta oli kohti lääkkeetöntä vaihtoehtoa. Slottelle alkoi kirkastua, että konsteja unen hakemiseen on monia, jopa itselle sopivia. – Rauhoittuminen alkoi jo kaksi tuntia ennen nuk- Kunnon unella on ollut suuri vaikutus Slotten koko elämään. Yleinen mieliala, muisti, työmotivaatio ja suorituskyky ovat parempia kuin ikinä. Turhat painolastit ovat karisseet: Slotte ei enää stressaa, jos jokin yö tulee nukuttua huonommin. – Ennen iskin nyrkkiä pöytään ja nappia naamaan, nyt satunnainen unettomuus ei muserra henkisesti. On helpottavaa tietää, että uni tulee varmasti seuraavana tai viimeistään sitä seuraavana yönä. Osaan olla itselleni lempeämpi ja armollinen, sisu ei mene enää kaulaan neljän tunnin unien jälkeen. Olen lopettanut itseni piiskaamisen. Jopa viime vuoden aikana, jolloin yli 20 vuotta Ylellä viihtyneellä Slottella oli toistasataa matkapäivää, hän ei joutunut turvautumaan pillereihin. Epäsäännöllisiä työaikoja on riittänyt ja vuorokausirytmit ovat heittäneet volttia: esimerkiksi konserttitaltioinnit ja nuorisokanavien klubikeikat loppuvat vasta yösydännä ja aamuohjelmat alkavat ennen sarastusta. – Tulevan kesän viiden viikon työputki on Lontoon olympialaisissa, jossa on suurin piirtein sama aika kuin Suomessa. Vancouverin kisoissa aika oli kymmenen tuntia nurinpäin, ja kun työ alkaa liki heti perille päästyä, univaikeuksista kärsiville rytmin kääntämiset ovat melko äkäisiä. Unensa löytänyt Slotte on jakanut ilosanomaansa auliisti. – Olen valmis mainostamaan kokemustani ja metodeitani kaikille kohtalotovereille. Sen verran mukavaa tämä uusi elämä on. 38 Telma 2 2012
Sivu: 38Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 32Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 29Sivu: 28Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 21Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 14Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 10Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 1Sivu: 2