Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 2930 3.3 Kehitysvammaisten erityishuolto (Laki ja asetus kehitysvammaisten erityishuollosta) Erityishuollon järjestämistä varten maa jaetaan erityishuoltopiireihin. Erityishuoltopiiriin kuuluvat kunnat ovat jäseninä erityishuoltopiirin kuntainliitossa, jonka tulee järjestää kuntien velvollisuudeksi säädetty erityishuolto. Erityishuoltoon pyrkimistä koskeva aloite tulee tehdä erityishuoltopiirin kuntainliitolle tai henkilön kotikunnan sosiaalilautakunnalle. Erityishuollon yksilölliseksi toteuttamiseksi erityishuollon johtoryhmän tai toimintayksikön vastaavan johtajan tulee hyväksyä erityishuolto-ohjelma jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten. Ohjelma, joka on tarpeen mukaan tarkistettava, on, mahdollisuuksien mukaan, laadittava yhteistyössä asianomaisen henkilön itsensä ja hänen holhoojansa tai muun huoltajansa sekä sosiaalilautakunnan kanssa. Erityishuolto-ohjelmaan (EHO) tulee kirjata kaikki ne palvelut, jotka järjestetään kehitysvammalain perusteella. Kehitysvammaisille vammaispalvelulain mukaan järjestettävät palvelut tulee kirjata palvelusuunnitelmaan. Katso luku 1.3.1. Yksilöllistä erityishuolto-ohjelmaa toteutettaessa on pyrittävä siihen, että sellaisen henkilön asuminen, joka ei voi asua omassa kodissaan, mutta joka ei ole laitoshuollon tarpeessa, järjestetään muulla tavoin. Erityishuollon tarpeessa olevalle on myös pyrittävä järjestämään työhönvalmennusta, työtoimintaa sekä muuta virikkeitä antavaa toimintaa. Erityishuoltopiirin kuntainliitto tai erityishuoltoa järjestävä kunta huolehtii kuljetuksista, jotka erityishuollon saamiseksi ovat välttämättömiä, tai suorittaa niistä aiheutuvat kustannukset. 3.4 Itsenäinen suoriutuminen 3.4.1 Avustukset vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaustoimintaan Kunnat voivat myöntää sosiaalisin perustein valtion varoista avustuksia vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaamiseen. Avustusta voi saada, mikäli asunnossa pysyvästi asuvista vähintään yksi on täyttänyt 65 vuotta tai on vammainen edellyttäen etteivät erikseen määrätyt tulo- ja varallisuusrajat ylity. Omassa käytössä olevaa asuntoa ei oteta huomioon varallisuusarvioinnissa. Asuntojen korjausavustus on yleensä enintään 40 prosenttia hyväksyttävistä kohtuullisista korjauskustannuksista tai se voi nousta enintään 70 prosenttiin, mikäli asunnon liikkumisesteet estävät asumisen tai mikäli siinä ei voida antaa tarvittavia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Hyväksyttäviin kustannuksiin voidaan sisällyttää korjaustöiden rakennustarvikkeiden ja rakennukseen kiinteästi asennettavien laitteiden hankintakustannukset ja muun muassa kustannukset suunnittelu-, rakennus- ja asennustöistä. Avustusta myönnettäessä otetaan huomioon korjattavan asunnon asuinkäyttötarve ja -aika sekä korjaustoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus. Samaan korjaukseen ei voida myöntää useampia avustuksia, ellei kyse ole saman korjaustoimenpiteen eri vaiheiden erillisestä avustuksesta. Lisäksi myöntämisen edellytyksenä on, ettei hakijalla ole oikeutta saada muuta julkista, esimerkiksi vammaispalvelulain mukaista tukea, joka on aina ensisijainen korvaus korjausavustuksissa. Lisäksi esimerkiksi vakuutuskorvaukset ja erilaiset järjestöjen myöntämät avustukset vähentävät korjausavustuksen suuruutta. Korjausavustuksen myöntämisen jälkeen asuntoa on käytettävä omana asuntona viiden vuoden ajan. Vapautuksen tästä voi saada vain erityisestä syystä. Sosiaaliturvaopas pitkäaikaissairaille ja vammaisille 25.1.2010
Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 48Sivu: 49Sivu: 50Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 53Sivu: 54Sivu: 55Sivu: 56Sivu: 57Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 60Sivu: 61Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 65Sivu: 66Sivu: 67Sivu: 68Sivu: 69Sivu: 70Sivu: 71Sivu: 72Sivu: 73Sivu: 74Sivu: 75Sivu: 76Sivu: 77Sivu: 78Sivu: 79Sivu: 80Sivu: 81