Sydän 5/2010
Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 60Sivu: 61Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 57Sivu: 56Sivu: 55Sivu: 54Sivu: 53Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 50Sivu: 49Sivu: 48Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 45Sivu: 44Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 41Sivu: 40
KIRJAT Kansantajuista ravitsemustietoa ja suomalaista superruokaa Soili Soisalo, Eeva Voutilainen: Mustikka, ruis ja rypsi – Voimaruokaa Suomesta. s. 198. Otava 2010 Perinteisyys kunniaan lasten kanssa Oikeaa ruokaa – lapset, ruoka & terveys. Nina Colliander-Nyman, Maria Riska. Kirjapaja, 2010 Kurkotuksen päässä elämisen arvoinen elämä Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone. Rikosromaani, 302 s. Otava 2010. Ravitsemusalan pitkän linjan ammattilaiset Soili Soisalo ja Eeva Voutilainen ovat kirjoittaneet selkokielisen ja kattavan teoksen terveellisestä ja samalla ekologisesta ruoasta. Nämä teemat yhdistyvät vaivatta kirjan keskittyessä mustikan, rukiin ja rypsin kaltaisiin ”superruokkiin” – siis tutkitustikin terveellisiin suomalaisen arkiruoan aineksiin, joita ei tarvitse hakea ruokapöytään merien takaa. Luomu- ja lähiruoka ovat tekstissä mukavasti läsnä, mutta erityisen ilahduttavaa on kirjan ote ravitsemukseen: Hyvän ruokavalion koostamisesta ja ruokien terveysvaikutuksista on kerrottu laajasti, mutta helppotajuisesti. Yksityiskohtaisiin vaikutusmekanismeihin ei syvennyttä, ja hyvä niin, sillä se olisi saattanut tehdä kirjasta raskaan. Enemmän painoarvoa on annettu käytännönsovelluksille: teksti, taulukot ja viittaukset kirjan resepteihin opastavat, mitä hyvä ravitsemus käytännössä eli ruokana on. Tekijät korostavat, että terveellinen ruokavalio on kokonaisuus. Mitään yksittäistä ruoka-ainetta ei hehkuteta ylitse muiden, tai toisaalta aseteta pannaan. Kattava reseptiosuus tarjoaa yli 100 reseptiä terveellisen ja ekologisemman ruoan valmistamiseen. Ohjeet ovat lyhyitä ja selkeitä, suomalaisia perusraaka-aineita monipuolisesti hyödyntäviä. Reseptejä täydentävät kauniit ruokakuvat. Valita voi niin nopeita, arkeen soveltuvia reseptejä kuin mielikuvituksellisia ohjeita tutuista raaka-aineista juhlatilanteisiin. Herkkureseptejä ja tutkittua ravitsemustietoa sisältävä kirja on hyvä valinta vaikkapa joulupukin konttiin. ❤ Anna Kara Terveystiedon sekä kotitalouden opettaja ja terveellisestä ravinnosta kiinnostunut toimittaja kirjoittivat kirjan, jossa lapsiperheille sopivien ruokaohjeiden lisäksi ruoditaan myös ravitsemukseen ja lasten kasvatukseen liittyviä seikkoja. Kirjan kirjoittajat ovat innostuneet perinteisistä kotimaisista raaka-aineista ja kannustavat syömään luomu- ja lähiruoka. Perheen yhdessäoloa ja ruokatapoja painotetaan: ruoanlaitto on parhaimmillaan kivaa yhteistä tekemistä perheen kesken, yhdessä aterioinnista puhumattakaan. Säännölliset ruoka-ajat ja puhtaista raaka-aineista tehdyt, simppelit perusruoat ovatkin lasten ravitsemuskasvatukseen oiva lähtökohta. Reseptiosio on kattava ja monipuolinen, ja siihen valitut ruoat lapsiperheen arkeen istuvia. Voita, kermaa ja muita rasvaisia maitotuotteita kuitenkin livautetaan ruokiin turhan usein, mikä ei ole arkikokkailussa terveyden kannalta lainkaan suositeltavaa. Ravitsemusasioissa kirja ei ole kovinkaan tarkka, ja turhan usein tekstistä erottuu suoranaisia virheitä – margariinin yhteydessä varoitellaan transrasvoista ja tyydytetyn rasvan opastetaan vahvistavan luustoa. Ravitsemuksesta kertovaan osioon kannattaa suhtautua varauksella, jos tavoitteena on terveellinen syöminen. Lukijan kannattaa käyttää omaa harkintaa: kaikki painettu ei pidä paikkaansa eikä kaikkea tarvitse ottaa kirjaimellisesti. Kunhan lukija pitää kiinni omista terveellisistä ruoanlaittotavoistaan, kuten ruokaöljyn käytöstä ruoanvalmistusrasvana, kirja sopii reseptien osalta mainiosti peruskeittokirjaksi. Ravitsemusoppaaksi kirjasta ei kuitenkaan ole. ❤ Anni Teräntö Matti Yrjänä Joensuun rikosylikonstaapeli Harjunpään tutkimuksia käsittelevän sarjan yhdestoista osa Harjunpää ja rautahuone paikantuu kesä-Helsingin kauneimpiin kaupunginosiin, Katajanokalle, kantakaupungin sykkeeseen. Se kertoo vanhempien tuskasta, kun viaton vauva nukahtaa viimeiseen uneen, ja aikuisen lapsen tuskasta, kun hänen vanhempiensa piilottelema raaka elämänvalhe paljastuessaan repäisee sielun riekaleiksi. Romaanin keskiössä on seksuaaliväkivalta ja hyväksikäyttö. Harjunpää ja hänen likipitäen koko kansan tutuiksi tulleet työtoverinsa kohtaavat runneltujen ruumiitten äärellä. Tarinaan liittyy parantavilla käsillään hyvää monellakin tapaa tekevä Orvo. Orvo ja ihmiset hänen lähellään ovat jokainen omaan rautahuoneeseensa lukittuja, kahleisiinsa kasvaneita. Kun Orvolle ja Neealle olisi avautumassa keskinäisen rakkauden myötä vapaus elää tavallista arkea, kostonhimo tuhoaa kaiken hyvän. Vai olisiko se tuhoutunut muutenkin? Vaikka Matti Yrjänä Joensuun rikosromaanit kertovat julmuudesta ja kärsimyksestä, ne ovat puhdistavia lukuelämyksiä, eivätkä vain kaunokirjallisesti korkean laatunsa vuoksi. Niissä inhimillistä kärsimystä ei ole alennettu pitkästymistä potevien lukijoiden viihteeksi. Vaikka aihepiiri rajautuisi pornolehtiosastolle, niistä puuttuu skandaalin ja seksillä rahastamisen ahne löyhkä. Lukijalle suodaan eettisen ja moraalisen pohdiskelun ilo – tai kenties velvoite. Pahan tekijän motiiveja ei viime kädessä selvitä kukaan muu kuin lukija itse. ❤ Anna-Maija Järvi-Herlevi Lisää luku- ja menovinkkejä www.sydan.fi > Kulttuuripulssi 40 Sydän 5 • 2010
Sivu: 40Sivu: 39Sivu: 38Sivu: 37Sivu: 36Sivu: 35Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 32Sivu: 31Sivu: 30Sivu: 29Sivu: 28Sivu: 27Sivu: 26Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 22Sivu: 21Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 16Sivu: 15Sivu: 14Sivu: 13Sivu: 12Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 9Sivu: 8Sivu: 7Sivu: 6Sivu: 5Sivu: 4Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3