Sydän 5/2010
Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 60Sivu: 61Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 57Sivu: 56Sivu: 55Sivu: 54Sivu: 53Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 50Sivu: 49Sivu: 48Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 45Sivu: 44Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 41Sivu: 40Sivu: 39Sivu: 38
KULTTUURIPULSSI Teksti: Annukka Järvi Kari Glödstaf innostaa katsomaan mykkäelokuvaa Motto: “Who the hell wants to hear actors talk?” (H. M. Warner, 1927) Kohti kulttuurien välistä vuoropuhelua KUN TARTUIN suomalaisen yliopistomiehen Tom Arnkilin esikoisromaaniin, juutalaispoika Benin vaiheita Baabelissa ja muualla valloittajakuningas Kyyroksen valtakunnassa kuvailevaan Kyyroksen kirjaan, jouduin keskelle outoa ja kiehtovaa maailmaa. Yksi sen ominaispiirteistä oli eri kansojen kielten, tapojen, uskontojen ja perinteitten rikkaus, josta Arnkil kirjoittaa ilmiömäisellä tarkkuudella ja tietämyksellä. Tunsin hulahtavani jonnekin hyvin etäälle sekä ajallisesti että paikallisesti. Nautin lukukokemuksen suomasta kulttuurikylvystä, pulahduksesta erilaisten ajattelutapojen ja asenteitten vilinään. Läpi Arnkilin tekstin kulkee pohdinta suvaitsevaisuuden siunauksesta ja olemuksesta tai suvaitsemattomuuden seurauksista. Sama peruskysymys kajastaa monen tämän kauden taide-elämyksen taustalla. Kun suljin Kyyroksen kirjan, olin jälleen tukevasti juuttunut omaan aikaani, ikkunastani avautuvaan supisuomalaiseen ruisleipämaisemaan ja kulttuuriini – ja se tuntui kieltämättä aika puisevalta Baabelin kielten ja värien kirjon jälkeen. Puikkelehdittuani kuluneena syksynä suomalaisten taiteilijoiden, kirjailijoiden ja teatterintekijöiden avaamissa todellisuuksissa, olen huomannut, että kulttuuriseikkailu voi olla yhtä lähellä kuin lähin naapuri. Siirtymä saaristosta kaupungin keskustaan, tehdasyhteisöstä maaseutukylään, saattaa sekin olla matka toisenlaiseen perinneympäristöön. Ja sehän virkistää!! Annukka Järvi L appeenrantalainen Kari Glödstaf on elokuvan harrastaja, jonka ominta aluetta ovat elokuvan pioneeriajan taideteokset, mykkäelokuvat. Televisiosuosikeiksi nousseiden chaplineiden ja busterkeatonien rinnalla rehottaa huikea aarteisto historiallista draamaa ja seikkailuelokuvaa, thrilleriä ja muuta lajistoa, jonka pohjalta nykyelokuva on lähtenyt kehittymään. Mykkäelokuvafriikki voi katsomisen ilon ohessa pohtia, ovatko mustavalkoiset fi lmit lähempänä kuvataidetta kuin teatteria tai miten näyttelijän työ ja ilmaisukeinot ovat muuttuneet äänielokuvan myötä. Miksi kiinnostuit mykkäelokuvasta? – Olen ollut aina kiinnostunut historiasta ja elokuvista. Ennen mykkäelokuvia harrastin pääsääntöisesti kauhuelokuvia. – Kun tärkeimmät klassikot oli hankittu hyllyyn, oli laajentaminen mykkäelokuvien suuntaan ainoa vaihtoehto. Vähitellen mykkäelokuvat alkoivat kiinnostaa enenemässä määrin ja kauhuelokuvat jäivät taka-alalle. Mitä olennaista eroa – äänettömyyden lisäksi – mykkäelokuvassa on äänielokuvaan verrattuna? – Mykkäelokuvan kerronta on usein tiiviimpää ja yksinkertaisempaa kuin äänielokuvassa. Koska varsinaista dialogia ei ole, tosin sitä voidaan kyllä käyttää väliteksteissä, on kuvallinen kerronta tärkeässä osassa: lyhyenkin jakson tai kohtauksen huomioimatta jättäminen voi jättää lopputulokseen ison aukon. Näytteleminen on mykkäelokuvissa ilmeikkäämpää, joskus toki myös teatraalisempaa. Mitä erityistä mykkäelokuvan katsominen antaa sinulle? – Mykkäelokuva on kuin tuttu metsälampi. Vaikka sen luulee tuntevansa läpikotaisin, niin ei kuitenkaan ole, vaan joka sukelluksella käteen tarttuu jotain uutta: aiemmin näkemätön mestariteos, mitäänsanomaton klassikko, tärkeä osa jonkun tekijän uraa, kenties täysin uusi ja tuntematon tekijä. Omaa mielenkiintoani lisää yritys koota eri tekijöiden filmografioita, myös ihailla sellaisia elokuvakeinoja, joiden perään ylistetään vielä 2000-luvullakin (esim. käsivarakamera, salamaleikkaus, kameraajot). Miten mykkäelokuvaa voi harrastaa, ja miten siitä löytää tietoa? – DVD:n aikakaudella mykkäelokuviin tutustuminen on todella helppoa, sillä suuri osa maailman klassikoista on saatavilla parilla kympillä mistä tahansa kansainvälisestä nettikaupasta. Jos ei halua ostaa sikaa säkissä, kannattaa tutustua Peter von Baghin tai englantilaisen Kevin Brownlown kirjoihin. – Kotimainen, pelkästään mykkäelokuviin keskittynyt kirjallisuus on vähäistä. Siksi olen paraikaa työstämässä mykkäelokuviin keskittyvää esseekokoelmaa. Myös ylläpitämäni Mykkäelokuvasivusto tarjoaa 38 Sydän 5 • 2010
Sivu: 38Sivu: 37Sivu: 36Sivu: 35Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 32Sivu: 31Sivu: 30Sivu: 29Sivu: 28Sivu: 27Sivu: 26Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 22Sivu: 21Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 16Sivu: 15Sivu: 14Sivu: 13Sivu: 12Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 9Sivu: 8Sivu: 7Sivu: 6Sivu: 5Sivu: 4Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3