Sydän 5/2010
Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 60Sivu: 61Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 57Sivu: 56Sivu: 55Sivu: 54Sivu: 53Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 50Sivu: 49Sivu: 48Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 45Sivu: 44Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 41Sivu: 40Sivu: 39Sivu: 38Sivu: 37Sivu: 36Sivu: 35Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 32Sivu: 31Sivu: 30Sivu: 29
Kuva: Maija Nurmiranta Oppia lapsilta ERÄÄSSÄ päiväkodissa kaksi las- ta löysi musiikkihuoneen lattialta sukan. Lapsille oli teroitettu moneen kertaan, että vaatteita ei saa ripotella pitkin poikin. Lapset tuijottivat sukkaa ja totesivat sen olevan pitkin poikin. Kuka on uskaltanut… Toinen nappasi sukan, haistoi sitä ja totesi: Se on Matin. ÄITI katseli liikkuvaa maisemaa junan ikkunasta ja ihmetteli, missä ollaan. – No tässä!, tokaisi lapsi. LAPSI haluaa kaupassa karkkia eikä saa. Hän syöksähtää lattialle ja alkaa huutaa. Pettymys tulee ulos. Tätä voi kokeilla pomon edessä, mikäli haluaa helpotusta työtehtäviin tai pitkän sairausloman. jopa räjäyttämään ostoskeskuksen. Tunteet ovat luonnonvoimia, niitä ei voi käskeä eikä pakottaa. Mutta niitä voi ymmärtää, ohjailla ja kanavoida. Esimerkiksi vihan vallassa ei ole oikeutta käydä käsiksi lajitoveriin. Vihan voimalla voi sen sijaan lenkkeillä tai tehdä suursiivouksen ja samalla käsitellä vihaa tuottavaa asiaa. Merkitykset Tunteet ovat Haapasen mukaan keskenään tasavertaisia – ne kaikki kuuluvat ihmisen toimenkuvaan. – Vihaa, surua, pettymyksiä panttaamalla kiellämme itseltämme puolet elämästä ja se heikentää meitä. Jos toiveemme eivät toteudu, on luonnollista pettyä ja surra. Jatkuvasti vaihtuvat tunteemme kertovat asioiden merkityksistä. Mitä tämä tapahtuma, asia tai ihminen merkitsee minulle? Keskellä työpäivääkin voi pysähtyä hetkeksi: hengitänkö kunnolla, miksi en, mitä oikeasti tunnen, missä se tuntuu? Arvojemme, tavoitteidemme ja persoonallisuutemme mukaan voimme jakaa jotakin tuntemuksistamme lajitovereidemme kanssa. – Kun ihminen näyttää tunteensa, näemme jotakin myös hänen arvoistaan. Se ei ole ollenkaan vähäistä tietoa, koska merkitysten kautta ihminen käynnistyy, ohjautuu ja valitsee. Kaikkia tarvitaan Yhteistyössä tarvitaan niin tunteellista, aistillista, toiminnallista kuin tiedollistakin suhtautumistapaa. Yksi tapa ei voi korvata toista. Jokainen voi myös löytää ja kehittää itsessään erilaisia toimintatapoja, vaikka yksi tapa tuntuisikin omimmalta. – Kohtaamme toisemme usein sen harhan vallassa, että muut ovat samanlaisia kuin minä. Sitten kun huomaamme, että eivät ne olekaan, pyrimme muuttamaan toisia. Tätä tapahtuu paljon avioliitoissakin. Mutta me kaikki olemme luonnonvoimia: voimme ihailla ja ihmetellä toisiamme, mutta emme saa toisia hallintaamme. – Siksi onkin viisasta alkaa kerätä informaatiota toisista. Mitä he ajattelevat, mitä he tuntevat, mihin he pyrkivät? Avioliitossa voi alkaa selvittää, kuka meillä asuu, Haapanen lohkaisee. Yhteisiäkin tavoitteita voi löytyä. Oman ja toisen kehon kielen havainnoinnin lisäksi kannattaa ottaa käyttöön toinenkin menetelmä: kysyminen. – Kun kysyn toiselta, mitä hän jostakin asiasta ajattelee, kaveri yleensä tästä riemastuu. Hän kokee, että joku on kiinnostunut hänestä. Jos vielä kuuntelen, mitä hän vastaa, hän kokee, että joku vastaanottaa hänet. Mikään tässä maailmassa ei ole niin ihanaa kuin se tunne, että tulee vastaanotetuksi. Kysymällä ja kuuntelemalla saamme tietoa siitä, mihin toinen pyrkii. Se tehostaa vuorovaikutusta huomattavasti. – Kun opimme tiedostamaan erilaisuuttamme, myös vuorovaikutustilanteet voivat tulla helpommiksi, Haapanen kannustaa. ❤ Sydän 5 • 2010 29
Sivu: 29Sivu: 28Sivu: 27Sivu: 26Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 22Sivu: 21Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 16Sivu: 15Sivu: 14Sivu: 13Sivu: 12Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 9Sivu: 8Sivu: 7Sivu: 6Sivu: 5Sivu: 4Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3