Pomo 1/2010
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31
J Maahanmuuttajille on rajoitetusti omakielisiä palveluita 31, tyydyttävinä 36, hyvinä 13 ja erittäin hyvinä noin 3 prosenttia vastaajista. Valtaväestön edustajat pitivät palveluita kaikkiaan joko tyydyttävinä tai välttävinä, maahanmuuttajat kaikkiaan huonoina, välttävinä tai tyydyttävinä. Parhaan arvosanan maahanmuuttajat antoivat internetissä olevista palveluista, maahanmuuttajajärjestöjen palveluista ja tulkkauspalveluista. Huonoimman arvosanan he antoivat verotukseen ja asumiseen liittyvistä palveluista. Lähes kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että maahanmuuttajien täytyy olla aktiivisia saadakseen palveluita. Hyvin suuri osa vastaajista koki, etteivät maahanmuuttajat tiedä millaisia palveluita maassamme on saatavilla. Valtaosa arvioi, että viranomaisten palveluasenteessa on parantamisen varaa ja koki, että maahanmuuttajien on vaikea täyttää erilaisia lomakkeita, joita viranomaiset heitä vaativat täyttämään. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että maahanmuuttajien on vaikea olla yhteydessä viranomaisten kanssa ja että maahanmuuttajat eivät osaa käyttää kunnan peruspalveluita hyväkseen. Saman verran vastaajista oli sitä mieltä, että viranomaiset vähättelevät maahanmuuttajia asiakkaina. Noin puolet arvioi suomalaisten saavan parempaa palvelua viranomaisilta kuin maahanmuuttajat. Lähes puolet oli sitä mieltä, että viranomaisten maahanmuuttajille tarjoama palvelu ei ole aina asiallista. Tulkkipalveluita arvioidessaan valtaosa vastaajista koki, että maahanmuuttajat käyttävät usein tulkkeina tuttavia tai sukulaisia. Yli puolet oli sitä mieltä, että tulkkipalveluiden laatu vaihtelee kovasti ja että harvinaisten kielten päteviä tulkkeja on saatavilla liian vähän. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että myös suomen kansalaisuuden omaavilla maahanmuuttajilla tulisi olla oikeus tulkkauspalveluiden käyttöön ja että tulkkien koulutus tulisi maksaa valtion toimesta. Ryhmähaastatteluissa ja kuulemistilaisuuksissa käydyt keskustelut vahvistivat kyselyiden tulokset. Käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että omakielisiä palveluita maahanmuuttajille tarjotaan tulkkauspalveluina silloin, kun maahanmuuttaja on saapunut maahamme pakolaisstatuksella. Muille maahanmuuttajaryhmille omakielisiä palveluita tulkin välityksellä ei juuri anneta. Lisäksi keskusteluissa tuli ilmi, että omakielisiä palveluita maahanmuuttajat saavat pääosin sukulaisten ja tuttavien kautta. Viranomaiset pyrkivät antamaan palveluita suomen kielen lisäksi englannin kielellä. Englannin kielen osaamista vaaditaan esimerkiksi maahamme tulevilta opiskelijoilta. Useat maahanmuuttajaryhmät eivät kuitenkaan osaa englantia. Omakielisiä palveluita tarjotaan maassamme usein erilaisten hankkeiden kautta. Hankkeisiin on usein palkattu maahanmuuttajia, jotka osaavat eri kieliä. Hankkeiden ongelmana on kuitenkin se, että hankkeet päättyvät aikanaan, eikä ole suinkaan selvää, että hankkeiden kehittämät hyvät käytännöt jäisivät hankkeiden jälkeen eloon. Keskusteluissa tuli esille myös, että maahanmuuttajien piirissä on väliinputoajaryhmiä, joilla on vaikeuksia kielen suhteen, mutta jotka eivät ole oikeutettuja omakielisten palveluiden saamiseen. Tällaisia ryhmä ovat esimerkiksi kotiäidit, jotka ovat olleet maassamme suhteellisen pitkän aikaa. Kun heillä ei kuitenkaan ole ollut riittäviä kontakteja valtaväestöön, heidän kielitaitonsa on jäänyt huonoksi pitkänkin maassa oleskelun seurauksena. Toinen väliinputoajaryhmä ovat maahamme työhön tulleet, jotka laman vuoksi ovat joutuneet irtisanotuiksi työstään. Kolmas väliinputoajaryhmä ovat ikääntyvät vanhukset, joiden kielitaito iän myötä alkaa rapistua. Keskusteluissa nousi esille, että tulkkien ammattitaito on yleensä melko hyvä. Kuitenkin tulkkien ammatin arvostus ja palkkaus on melko matala. Lisäksi tulkkauksessa ei riitä pelkästään se, että osaa kielen, vaan tulkin tulee myös ymmärtää sitä asiaa, josta viranomaisen ja asiakkaan välillä puhutaan. TO kartoitti Sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston toimeksiannosta maahanmuuttajien omakielisiä palveluita. Kartoitus oli osa Sisäasiainministeriön ESR-ALPO-projektia. Sen tarkoituksena oli kuvata maahanmuuttajien omakielisten palveluiden sekä käännös- ja tulkkipalveluiden nykytilaa ja kehittämistarpeita. Kartoitus tehtiin vuonna 2009 nettikyselynä, ja se koostui kolmesta osasta: kyselystä, ryhmähaastatteluista ja kuulemistilaisuuksista. Ryhmähaastatteluja järjestettiin kaksi ja alueellisia kuulemistilaisuuksia kaikkiaan neljä. Kyselyyn vastasi 533 henkilöä. Heistä maahanmuuttajia oli 318 henkilöä ja valtaväestön edustajia 208. Vastauksia tarkasteltiin useiden taustamuuttujien avulla. Muita taustamuuttujia paremmin vastausten varianssia selitti se, kuuluiko vastaaja valtaväestöön vai maahanmuuttajiin. Kyselyn tulokset kertoivat, että valtaväestön edustajilla on selvästi myönteisempi kuva omakielisten palveluiden laajuudesta ja laadusta kuin maahanmuuttajilla. Kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että maahanmuuttajille on maassamme tarjolla melko vähäisessä määrin omakielisiä palveluita. Vain 5–20 prosenttia maahanmuuttajista arvioi maahanmuuttajien saavan erilaisia omakielisiä palveluita. Noin viidesosa arvioi maahanmuuttajien saavan omakielisiä palveluita maahanmuuttajajärjestöistä, ja yhtä suuri osa maahanmuuttajista arvioi maahanmuuttajien saavan omakielisiä palveluista internetistä. Vain noin 5–10 prosenttia maahanmuuttajista arvioi saavansa omakielisiä palveluita muilta tahoilta. Vastaajat arvioivat maahanmuuttajien saavan tiedon omakielisistä palveluista pääosin omaisten tai tuttavien kautta. Tästä olivat sekä valtaväestön edustajat että maahanmuuttajat jokseenkin samaa mieltä. Maahanmuuttajat ja valtaväestön edustajat näkivät muut tiedon kulun kanavat kuitenkin varsin eri tavoin. Palveluiden laatua arvioidessaan vastaajat kokivat maahanmuuttajille maassamme tarjottavat omakieliset palvelut kaikkiaan korkeintaan tyydyttäviksi. Huonoina palveluita piti noin 17 prosenttia vastaajista, välttävinä Abdirizak Mohamed Kirjoittaja on JTO:n verkostoasiantuntija. pomo 110 | 31
Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36