Pomo 1/2010
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23
Ajattelen, siis olen Provosoija, haastaja, keskustelun herättäjä, mutta myös innostaja, kannustaja ja uranuurtaja. Yrjänä Ahto kannustaa kyseenalaistamiseen, mutta myöntää, että hänen kanssaan tyhjänpuhujat eivät tule toimeen. Teksti Virve Airola Kuvat Mervi Ahlroth, Sarri Kukkonen F ujitsu Services Oy:n toimitusjohtaja Yrjänä Ahto luotsaa tietotekniikan palvelutaloa, joka keskellä lamaa sai Talouselämän TE-arvosanaksi* täyden kympin jo viidettä kertaa peräkkäin ja joka noteerattiin loppuvuodesta Suomen laatupalkinto -kilpailussa Recognised for Excellence -tunnustuksella yrityksen järjestelmällisestä kehittämisestä. Kumpikaan ei ole sattumaa. Jatkuvan parantamisen kulttuuri on sisäänrakennettu koko yritykseen. Mutta millainen johtaja jatkuvan parantamisen takana seisoo? ”Viime aikoina olen miettinyt, mikä oikein on hyvän johtamisen ydin”, Ahto sanoo. ”Paljolti se on kyseenalaistamista, ja kyseenalaistaminen taas on ajattelua, ajattelun tulosta.” Kyseenalaistaa ei voi ellei ajattele – tai voi, mutta siinä ei ole mitään järkeä. ”Ja jos hyvän johtamisen ydinaluetta on ajattelu ja kyseenalaistaminen, taustalla on oltava aito halu olla paras. Yritykseen se henki syntyy johtamiskulttuurin kautta, jos riittävän moni haluaa.” Toinen keskeinen vaatimus johtajalle on Ahdon mielestä riittävä älykkyys. ”Riittävän älyn pitää tuoda mukanaan myös kykyä itsekritiikkiin ja itsensä arviointiin. Huippuälykkyyttä ei edellytetä, se saattaa johtaa liikaan teoretisointiin ja voi olla jopa haitaksi. Toisaalta kyseenalais- taminen ilman riittävää älykkyyttä voi johtaa tyhmä ja ahkera -yhdistelmään, joka etenkin johtajalla on tuhoisa.” Ajattelevien ihmisten organisaatio Hymistelykulttuuri ei ole Fujitsun toimitusjohtajan mieleen. Hänelle ei riitä esitys, joka on hienosti toteutettu, sujuvasti esitetty ja näyttää kauniilta. ”Isoissakin asioissa törmää jatkuvasti siihen, että ne eivät kestä ajattelua, kysymyksiä eivätkä kyseenalaistamista. Jos vähänkin miettii, tietää ettei tämä kestä.” Ahto on sitä mieltä, että henkinen laiskuus lisääntyy koko ajan. ”Tällainen ’looking good’ -kulttuuri on niin helppo hyväksyä. Kunhan liturgia on kunnossa, se riittää. Sen sijaan pitäisi kuunnella joka sana, lukea joka sana, ajatella mitä tässä oikein sanotaan ja kysyä sitä vielä ääneen.” Entä oma organisaatio – miten ihmiset saa tällaiseen ajatteluun mukaan? Kysymys on Ahdon mielestä aina aidosta halusta. Keskeistä on se, mikä ihmistä henkilökohtaisesti ajaa. Itselleen pitää olla rehellinen. ”Jos ihmistä kiinnostaa vain oman cv:n kehittäminen, kyseenalaistaminen tuskin häntä tuskin motivoi. Ja jos pärjäämisen kulttuuri suosii pintasliippausta, miksi hän vaivautuisikaan.” pomo 110 | 23
Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36