Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10”Jotain varmuutta, jotain pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta on oltava, jotta sen varaan voi rakentaa.” Oma vastuu – oma valta Pauli Juuti muistuttaa, että organisaatio on ihmisten ja suhteiden muodostama yhteisö. ”Jotta organisaatio toimisi, minun on aktiivisesti tehtävä jotain. Johtamista taas on se, että luo toisille varmuutta uskomalla johonkin asiaan ja vie organisaatiota suuntaan, johon uskot. Se vaatii rohkeutta. Oikeastaan johtaminen on koko oman elämän likoon laittamista.” ”Tuota ajatusta eivät ruoki tilapäisyys ja epämääräisyys”, kommentoi Tienari. ”Sen sijaan epävarmuus ruokkii yksilöllisyyttä. Se pistää jokaisen maksimoimaan omaa henkilökohtaista työmarkkinakelpoisuuttaan. Ja jos kukaan ei sitoudu yhteisöllisyyteen, tuloksena tuskin on innovatiivisuutta.” Onko yksi vastaus verkottuminen yksilönä? ”Silloin verkostot eivät enää ole yhtä tietyn työnantajan haluamien suuntien tai kokonaisuuksien kanssa”, Luoma huomauttaa. ”Toisaalta sellaisessa verkostossa voi syntyä kokonaan uudenlainen ammattiyhdistysliike tai uudenlainen kolmas sektori”, Juuti visioi. ”Tätä uutta ulottuvuutta ei postmodernille tai globaalille maailmalle ole juuri kuvattu, mutta jotain tämänsuuntaista se voi olla. Se vaatii hyvin paljon sekä ihmiseltä että yhteisöltä.” Luoma ottaa esimerkiksi musiikin kokeilut, joissa taiteilijat saattavat yhdistää keskenään ristiriitaisia panoksia erilaisesta kulttuurista ja rytmiikasta. Näin rakennetaan tietoisesti ristiriitoja ja etsitään sitä kautta uutta. ”Nämä ovat keinoja mennä eteenpäin, nousta kokonaan uudelle tasolle.” ”Siihen pitäisi saada imu, hinku”, Juuti myöntää. Tienari puolestaan muistuttaa, että tällaisen toiminnan ytimessä pitää aina olla kaksisuuntaisuus, molempien osapuolten sopeutuminen. ”Enemmistö, valtavirta tekee sen vaikeaksi. Kaikkea katsotaan ensisijaisesti sen näkökulmasta”, muistuttaa Luoma. Juuti jatkaa, että jokainen katsoo tilanteita ja asioita oman luontaisen maailmansa kautta ja vielä yleistää sen. ”Vaikka kuinka yritämme päästä sen samanlaisuuden yli, edustamme silti taustalla olevaa rajoittuneisuutta. Jos organisaatioon pystytään luomaan hinku haastaa, päästään oppivaan organisaatioon. Ja jos sen toiseuden pystyisi ottamaan mukaan, päästäisiin johonkin sellaiseen, mitä ei vielä tajuta.” ”Ja sitäkin pitäisi yrittää johtaa”, hymyilee Tienari. • sen myötä ei enää ole itsestään selvää edes se, ketkä kuuluvat organisaatioon. ”Jos tästä mennään onnistuneesti eteenpäin, ollaan verkostoissa. Se, keitä olemme ja minne haluamme, on huomattavasti haasteellisempi kysymys”, Juuti pohtii. Ääripäinä ovat toisaalta ihmiset, jotka matkustavat 200 päivää vuodessa ja toisaalta ihmiset, jotka ovat olleet samassa paikassa koko työelämänsä, mutta työnantaja on vaihtunut viisi kertaa ja kaikki ympärillä muuttunut. ”Eri aloilla vaaditaan koko ajan enemmän asiantuntemusta. Työ nojaa tietoon, osaamiseen ja taitoon, mutta toisaalta tilapäisyys lisääntyy”, Juuti jatkaa. ”Millä keinolla organisaatiot sitten saavat ihmisen kiinnostumaan ja omistautumaan – ja tarvitsevatko ne sitä”, Luoma kysyy. ”Miten ihmiset rakentavat yhteisönsä ja miten työpaikka pärjää siinä kisassa?” Tienarin mielestä vastaus on aina sama: jotain varmuutta, jotain pitkäjänteisyyttä ja jatkuvuutta on oltava, jotta sen varaan voi rakentaa. pomo 110 | 11
Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36