Pomo 2/2009
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22
tavallinen tankkaaja Nelikymppiseksi kaveriksi St1:n pääomistaja ja hallituksen puheenjohtaja on jo kerännyt meriittilistaansa melkoisen määrän energia-alan kokemusta. Pönötys on miehestä kaukana, maailmanparannus sitäkin lähempänä. Biopioneeri Mika Anttonen on johtajana joukkonsa edessä, mutta vankasti samalla puolella. Teksti Tarja Ei mikään Västilä Kuvat Sarri Kukkonen St1 :n pääkonttorin neukkarit ovat kaikki täynnä, ja talon isäntä miettii hymyillen, onkohan se hyvä vai huono asia. Vaikealla, kovalla ja kimurantilla energia-alalla kannuksensa hankkinut Mika Anttonen vaikuttaa harvinaisen leppoisalta veikolta. Leppoisuuteen vaikuttaa osaltaan Anttosen arvomaailma, jossa eettisyys ja oikeudenmukaisuus ovat enemmän läsnä kuin kaikki mulle -mentaliteetti. Anttonen on noussut nopeassa tahdissa yritysmaailman huippuosaajien ja -johtajien kärkikaartiin, mutta mies itse kiittelee taipaleen varren onnenkantamoisia ja tietä johdattaneita sattumuksia. ”Onhan tässä nyt reilut kymmenen vuotta touhuttu, ja niihin vuosiin sisältyy paljon onnea ja paljon sattumaa. Olemme sattuneet olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, itsellä ei siihen ole ansiota. Se on hyvä tiedostaa, ettei kuvittele turhia.” Maslowin tarvehierarkia takaraivossa Varmaan onnea ja sattumaa oli matkassa, kun tekniikan ylioppilas Anttonen kaapattiin aikoinaan Teknillisen korkeakoulun akateemiselta penkiltä Neste Oy:n palkkalis- toille. Ja vaikka diplomi-insinööri Anttonen jatkoi saman työnantajan palveluksessa, mieli poltteli omilleen. Omille teilleen lähtö on luotsannut miehen St1:n keulakuvaksi ja ympäristöä säästävien energiaratkaisujen puolestapuhujaksi. Eikä vain puhujaksi, vaan aktiiviseksi toimijaksi. ”Kun lähdin Nesteeltä vuonna 1996, ensimmäiset viisi vuotta olivat onnistumisen vuosia nimenomaan fossiilisen öljyn kaupassa. Tarvittiin taloudellisia resursseja, ilman taloudellisia edellytyksiä ei voi ryhtyä maailmaa parantamaan. Rahanahne ei voi olla, koskaan ei tiedä, muuttuvatko toimet kassavirraksi. Jos siinä olisi ollut pörssiyhtiöfilosofialla liikkeellä, niitä onnistumisia ei olisi tullut”, pohtii Anttonen. Hän myöntää, että omalla arvopohjalla oli ja on merkitystä maailman jäsentämisessä. Se ”pörssiyhtiöfilosofia” ei sovi miehen pirtaan. Anttosen mukaan ei voi miettiä maailmanparannusta, jos mielessä on vain pääoman tuotto. ”Maslowin tarvehierarkian mukaisesti ihmisellä pitää olla ensin ruokaa ja vaatteita, sitten vasta voi alkaa tavoitella jalompia asioita. Aloin itse miettiä, mitä tekisin isona, siinä vaiheessa, kun lapset olivat syntyneet ja taloudellinen asema oli jo vakaa. Vasta silloin oli aika tut- pomo 209 | 23
Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31