Omakotilehti 1/2012
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 48Sivu: 49Sivu: 50Sivu: 51
”Kuivat” puut sihisevät 1800-luvun mallin mukaan tehdyssä kakluunissa. Kyläraittimaisen tien varsilla asuu mukavaa porukkaa, naapurien kanssa ollaan hyvissä välilöissä. – Vaimon sosiaalinen elämä vilkastui heti, kun tänne muutettiin. Vaikka Tapanilassa on mukava asua, niin mahdotonta ei ole muuttaa joskus jonnekin muualle. Voisihan sitä asua vaikka laivassa keskustassa. Laivaheitto ei ole tuulesta temmattu, sillä jo 90-luvulla Suosalo kyseli kaupungilta asuntolaivan paikkaa Kaisaniemenrantaan. Silloisten virkamiesten päänpudistelut voisivat tänä päivänä vaihtua nyökkäilyyn: asuntolaiva-alueita kaavaillaan pääkaupungin rantamille, myös edelläkävijä-Suosalon pohtimaan Kaisaniemeen. – Mikä olisi parempaa kuin omakotitalo meressä kaupungin keskustassa! Tapanilan talon arkkitehti löytyi aikoinaan nykyisiltä kotikulmilta – traagisesti muutama vuosi sitten menehtynyt Hannu Korhonen suunnitteli Suosalo-Suutarin kodin toiveiden mukaisesti. – Vaimon koulukaveri, sisustusarkkitehti Hanni Koroma puolestaan suunnitteli kaikki huoneet, värit ja pinnat sekä taannoisen keittiöremontinkin. Tapanilassa on paljon Hanni-riippuvaisia ihmisiä. Omakotitalo saa energiansa maalämmöstä, johon Suosalo päätyi muutama vuosi sitten. – Sähkönkustannukset tippuivat puolessa vuodessa tuhannella eurolla. Investointikulut maksaa kymmenessä vuodessa takaisin, ja onhan maalämpö ekologisempi vaihtoehto. Lämpöä ja tunnelmaa saa myös keskellä taloa komeilevasta, 1800-luvun venäläismallin mukaan rakennetusta kakluunista, keraamikon ja muurarin yhteisestä taidonnäytteestä. Klapisäkki nojaa uunin kylkeen, Suosalo sujahtaa kellariin nakuttelemaan puuta pienemmäksi. – Vannotin, että pitää olla kuivaa koivua, eikä mitään sihinäpuuta – ja johan alkoi sihinä kuulua, vesi kiehuu, harmittelee Suosalo pistäessään tulet loimuamaan. Kun pesällinen on palanut, iltapäivän suunnitelma alkaa hahmottua. – Pitäisiköhän lähteä hiihtämään, on aika kaunis keli. ■ 1–2 • 2012 omakotilehti 51
Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 53Sivu: 54Sivu: 55Sivu: 56Sivu: 57Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 60Sivu: 61Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 65Sivu: 66Sivu: 67Sivu: 68Sivu: 69Sivu: 70Sivu: 71Sivu: 72