Omakotilehti 3/2010
Sivu: 55Sivu: 56Sivu: 54Sivu: 53Sivu: 52Sivu: 51Sivu: 50Sivu: 49Sivu: 47Sivu: 48
JÄRJESTÖSIVUT RAKENNUSFYSIIKKAA päinvastoin Talvet pysyvät, rakenteet muuttuvat Kysy asiantuntijalta On identtisiä kaksosia, jotka käyttäytyvät koko elämänsä hyvin samalla lailla. Rakennuksista ei löydy identtisiä. Rintamamiestaloja rakennettiin lähes identtisiksi. Nyt kymmenien vuosien päästä identtisyyttä ei niistä löydä korjausten, peruskorjausten ja käytön seurauksena. Taloissa moni asia kääntyy ajan kuluessa päälaelleen – onnistuen tai virheinä. Osa virheistä laukeaa vuosien päästä. Uusi asukas toimii ehkä eri lailla kuin edellinen. Ajan, paikan ja monen muun vuoksi ratkaisut muuttuvat. Esimerkkejä voisi kuvata paljonkin. Kosteus ja lujuus ovat asioita, joita ei voi arvailla. Kovan talven 2010 taituttua voin muistella, kuinka omassa lapsuudessani 1950-luvulla isäni ja naapurien sedät heittivät talven kuluessa lumikolmion ympäri talojen seinustoja. Näin poistettiin silloisten purulautatalojen tyypillisiä alanurkkien ilmavuotoja eli ilkeää vetoa. Samalla seinän alaosan lämmöneristyskyky parani lumiajaksi todella tuntuvasti. Onhan huokoisen pakkaslumen lämmöneristävyys jopa parempaa kuin purun. Nykytaloille lumikolmio on täysin väärä toimintatapa, se voi johtaa pahoihinkin kosteus- ja homevaurioihin. Miksi näin? Purueristeisten lautaseinien läpi virtasi lämpö hyvin läpi. Tämä lämpö alkoi pakkaskauden hellittäessä sulattaa lunta seinän vierustalta. Syntyi helposti riittävä ilmarako seinävuorauksen ja lumikerroksen väliin. Se toimi kuivattavana tuuletusrakona. Entä nykytaloissa? Talo ei sulata lunta pois ulkoseinän kyljestä, vaan lämpötilan siirtyessä plussan puolelle ja auringon paistaessa lumi alkaa sulaessaan kastella seinää. Kosteusongelmia seuraa kosteuden päästessä kapillaarisesti talon sisärakenteisiin, olipa vuorausmateriaali liki mikä tahansa. Vuoden 2010 lämmöneristysmääräysten jälkeen ulkoseinien ulkopinta jää hyvin kylmäksi! purueristeen mineraalivillaksi. Sateilla alkoi vettä tippua vinttikerroksen huoneisiin. Ehkä vähän, mutta kumminkin. Talo oli ”elänyt puruvinttielämää” jopa kymmeniä vuosia ilman mitään vuotoja. Miksi vettä ei ollut tippunut? Peltikatossa oli ollut jokunen pieni vuotokohta. Ne olivat päästäneet vähän vettä vuosikaudet antamatta vihiäkään. Puru, vettä imevänä materiaalina, oli pystynyt imemään kosteutta, joka sitten vintin taas lämmetessä haihtui ylöspäin ja tuulettui räystäiltä pois. Mineraalivillat eivät pysty säilömään kosteutta, vaan päästävät veden lävitseen painovoiman avittamana. Vedenimemismielessä puukuitueriste on käypä vaihtomateriaali. Jos vaihtoon käytetään kivi- tai lasivillaa, peltikaton täytyy olla täysin vedenpitävä tai täytyy käyttää aluskatetta. Myrskytuulet ovat niin voimakkaita, että räystäitten toimiva lujuusopillinen mitoitus olisi melkein mahdotonta. Niinpä ei räystäitä. Vesikaton ja ulkoseinän yläosan vedeneristys täytyy osata tehdä! Lujuus muuttuu potensseissa Sinulle yllättävissä paikoissa rasitukset voivat lisääntyä todella paljon, vaikka mielestäsi silmin muutos ja ero tuntuvat kovin pieniltä. Rasitusten lisääntyminen on usein erittäin moninkertaista siihen, miltä tuntuisi. Ilman lujuusopillista koulutusta hälytyskellot eivät etukäteen hevin herää. Päinvastoin mittojen suureneminen voi tuntua haaskaukselta. Kun rakenteet kannattavat vesikattoa, etäisyydellä tuelta tuelle on erittäin suuri merkitys. Taivutusjännitykset kasvavat jännevälin suhteen toisessa potenssissa (LxL=L²). Esimerkiksi jos jänneväli kasvaa kahdeksasta metristä kymmeneen metriin, etäisyys kasvaa 25 prosenttia (10:8). Taivutusjännitys kasvaa samalla materiaalilla ja samalla materiaaliprofiililla yli 56 prosenttia ([10x10]:[8x8]). Voidaan helposti tehdä kertaluokkavirhe. Mitä suorakaiteen muotoinen puupalkki kestää? Jos palkin leveys on vakio ja pohditaan sen korkeutta, korkeuden vaikutus on lujuuteen toisessa potenssissa (HxH=H²) ja taivutuksen suhteen kolmannessa potenssissa (HxHxH=H³). Jos palkki on 100 mm korkea ja se vaihdetaan palkiksi 150 mm, korkeus lisään- Räystäät toki vai eikö? Katolla pitää olla pitkät räystäät seinän yläosien ja muutenkin ulkoseinän turvaksi. Näinhän meitä opetetaan ympäristöministeriön Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Näin esitetään nykyään kaikissa hyvän rakentamistavan oppaissa. Ja onhan tämä oikein, vaikka luonnonvalossa menetetään. Menepä Islantiin, jossa sataa ja myrskyää paljon. Sateiset vaakamyrskyt ovat siellä tavallisia. Entä islantilaisräystäät? Islannin talot ovat kuin ovatkin räystäättömiä. Miksi näin? Väärä vaihtoeriste Miten kävi yläpohjissa viime energiakriisien villeinä korjausvuosina? Moni vaihtoi yläpohjan 48 omakotilehti 3 • 2 0 1 0
Sivu: 48Sivu: 46Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 32Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3