Omakotilehti 5/2009
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28
RAKENNUSSUOJELU Koivistonkylän viihtyisää miljöötä. ▶▶▶ tysti energian säästäminen on sielläkin tärkeää. Monet suojelualueet ovat olleet takapajuisia ja hintatasoltaan halpoja ennen suojelemistaan. Juuri siitä syystä ne ovat säilyneet entisessä asussaan ilman suurempia muutoksia. − Suojelu ja siihen liittyvä tunnettuus nostaa selvästi alueen statusta ja kysyntää. Näin on käynyt esimerkiksi Vanhalla Raumalla, Käpylässä ja Vanhassa Porvoossa. Jokaisen omakoti asujan kannattaisi vuosittain juhlia omaa remonttiaan. Yliarkkitehti Minna Perähuhta toksiin, ne pitäisi periaatteessa sallia kaikille. Ja jos se sallittaisiin kaikille, koko alue saattaisi muuttua aivan toiseksi. Kaavalla ei voi tukkia kaikkia porsaanreikiä ilman että siitä tulee jäykkä ja byrokraattinen. Perähuhta uskoo, että valmiiseen ympäristöön rakennettaessa olisi järkevämpää panostaa laadukkaaseen suunnitteluun pelkkien rajoitusten sijasta. − Ja pitää myös muistaa, että Suomessa on paljon sellaisia hienoja alueita, kuten Tampereen Koivistonkylä, joiden ominaisluonteeseen kuuluu nimenomaan moni-ilmeisyys. Virkamieskin on ihminen. Suojelukohteessa kannattaa pyrkiä sovittelevaan ja neuvottelevaan lähestymistapaan, molemmin puolin. − Hyvällä suunnittelulla saadaan aikaan hyvä tulos. Jos omistaja on ylpeä suojelutalostaan ja pyrkii sovittamaan täydennysrakentamisen vanhaan ympäristöön, hän todennäköisesti saa suunnitelmansa helpommin läpi kuin omistaja, joka suhtautuu koko suojeluun selvän kielteisesti ja kärjistää tilanteita. Uutta vanhan keskelle? Pysäyttääkö suojelu sitten vanhan ympäristön kehittämisen? Kyllä ja ei. Suojellussa kohteessa tehtäviin muutoksiin vaaditaan valvovan viranomaisen lupa. Mitä tahansa ei voi enää tehdä. Perähuhta ei kuitenkaan pidä tätä isona ongelmana. − Uusilla pientaloalueilla sopeudutaan mukisematta kaavarajoituksiin katonkulman, rakennusten sijoittelun, seinämateriaalien ja värivalintojen kaltaisissa asioissa. Minkä vuoksi aivan samanlaisia määräyksiä ei haluta hyväksyä jo rakennetuilla alueilla? Säilyttämistarve sekä uudisrakentamisen ja kunnostuksen vaatimukset saattavat törmätä toisiinsa esimerkiksi vanhoilla ja ilmeeltään yhtenäisillä rintamamiestaloalueilla, missä kunnat pyrkivät tiivistämään asutusta ja pienentämään tonttikokoa. − Ympäristön yhtenäisen ilmeen arvo on hankala ja tulkinnanvarainen asia, jossa hieno kokonaisuus on osatekijöidensä summa. Yksittäinen ihminen ei välttämättä näe oman toimenpiteensä merkitystä kokonaisuudelle, Perähuhta pohtii. − Tässä korostuu myös tasapuolisuuden vaatimus: jos jollekin annetaan lupa tietynlaisin muuSuojelu nostaa alueen statusta. Kuvassa Vanha Rauma. Vanha Jokaisella vanhalla rakennuksella on oma kulttuurihistoriallinen arvonsa. Jokainen on omanlaisensa. Suomen kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja, dosentti Heikki Kukkonen on tutkinut muun muassa rakennusperinteen säilymistä – ja häviämistä – suomalaisissa maaseututaajamissa. − Kirkonkyliä on säilynyt alkuperäisessä asussaan äärettömän vähän, samoin maisemia, joissa rakennusten, pellon ja metsän kokonaisuus 28 omakotilehti 5 • 2 0 0 9
Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 48