Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16ajatuksia aidan takaa Teksti Pekka Rinne • Kuvitus Kristian Lindbohm Tyhmyydestä sakotetaan Olen umpityhmä. Muuhun johto päätökseen en voi tulla, kun laskes kelin, kuinka paljon olemme rou van kanssa maksaneet leimaveroa ja sen seuraajaa varallisuusveroa ynnä kiinteistönvälittäjien palk kioita kuudesta asunnostamme. En suosittele tätä laskuharjoitusta kenellekään. Tieto luo tuskaa. Jos olisimme olleet fiksuja, oli simme vaihtaneet asuntoa elä mämme aikana vain pari kertaa, eikä kiinteistömuotoisessa oma kotitalossa olisi ainakaan pitänyt asua. Lopputulema on niin ilkeän näköinen, ettei sitä uskalla edes katsoa. Tässä kuitenkin laskuhar joituksen loppupään korutonta kertomaa… Vuonna 2007 myimme omakoti talomme 520 000 eurolla. Siitä verottaja kahmaisi 20 800 euroa ja välittäjälle hurahti 18 200 euroa eli yhteensä 39 000 euroa. Siis koh tuullisen hyvätuloisen ihmisen vuosipalkan verran. Myyntihinnas ta jäi tilille 481 000 euroa. Jos olisimme asuneet osakeyh tiömuotoisessa talossa, tilille olisi jäänyt 12 480 euroa enemmän. Ja vieläkin enemmän, sillä välittäjät laskuttavat kiinteistön myynnistä enemmän kuin osakkeen myyn nistä. Kesämökin varainsiirtovero oli liki 8 000 euroa, joten vuodessa maksoimme varainsiirtoveroa kaik kiaan lähes 29 000 euroa. On vaikea ymmärtää, mihin kiin teistöjen ja asuntoosakeyhtiöiden erisuuruinen varallisuusvero oikein perustuu. Enkä kyllä ymmärrä sitä kään, mihin asuntoosakeyhtiöi den ja kiinteistöjen erisuuruinen kiinteistönvälityspalkkio perustuu. Kokemuksesta tiedän, että kiin teistökaupan prosessin pystyy jokainen vähänkin täysjärkinen hoitamaan lainhuudatuksineen ja muine paperisotineen ihan itsekin. Kokemuksesta tiedän senkin, ettei vät kiinteistönvälittäjät perehdy sen paremmin myytävään kiinteistöön kuin asuntoosakemuotoiseen taloon. Milläs sinne yläpohjaan korkokengissä ja tyköistuvas sa jakkupuvus sa oikein pääsi sikään. Siellähän on sitä inhotta vaa lasivillaakin, joka tarttuu joka paikkaan ja kutit taa vallan kamalasti. Vastuu on tasan tarkkaan myyjäl lä, oli kyseessä kiinteistö tai asunto osakeyhtiö. Jos katastrofi paljas tuu, kiinteistönvälittäjän vastuu on pyöreä nolla. Siitäkin on kokemuk sia. Ei nollasta pitäisi laskuttaa. Ainakaan varainsiirtovero ei ole oikeudenmukainen. Kiinteistö Kotkassa tai Pieksämäellä maksaa ehkä kolmanneksen Espoon hin noista ja kuitenkin vero on sama. Ei luulisi olevan kovin monimutkaista porrastaa veroa alueen hintatason mukaisesti siten, että päästäisiin ainakin vähän likemmäksi tasa arvoa. Ja onko siinä järkeä, että nuoret joutuvat ensiasuntoa lukuun otta matta maksamaan varainsiirto veron joka kerta, kun vaihtavat asuntoa. Olisihan se tietysti helppo kiertää. Ostaisi heti ensiasunnoksi 500 000 euron asunnon. Eihän sen korkokustannus olisi kuin parikym mentätuhatta vuodessa ja lyhen nykset päälle. Helsingin keskus tasta saisi vähän yli 80 neliömetrin asunnon, Kotkasta läänityksen. Toimiva ilmanvaihto on Kolehmaisen mielestä erityisen tärkeä. − Määräysten mukaiset tuloventtiilit ja poistohormi eivät sellaisenaan riitä auton kuivaamiseen yön aikana. Jos haluaa autonsa säilyvän kuivana, talliin on asennettava koneellinen ilmanvaihto. Kolehmainen arvioi, että autotallissa toimii parhaiten lattialämmityksen ja lämmön talteenotolla varustetun koneellisen ilmanvaihdon yhdistelmä. − Myös erilaiset ilmaa kierrättävät lämmitysratkaisut, kuten ilmalämpöpumput, ajavat asiansa, mikäli kosteudenpoistosta huolehditaan. Tallissa samaa kosteaa ilmaa kierrättävä ilmalämpöpumppu ei pidä paikkoja kuivina. Vesikiertoinen lattialämmitys on paras vaihtoehto, sillä sen lämmönlähteenä voi käyttää myös uusiutuvaa energiaa, kuten maa- tai aurinkolämpöä. ■ 5 • 2 0 0 9 omakotilehti 17
Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 48