Nautic 2/2011
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13
Kakkoskippari Kolumni Teksti Tarja Västilä Kuvitus Kristian Lindbohm Samassa veneessä Lapsi veneessä on tyystin eri asia kuin lapsi autossa. Siinä missä jälkikasvu huutaa takapenkillä pitsaa, pissahätää, mäkkäriä, oksupussia ja ”joko ollaan perillä” -mantraa, veneipana tyytyy osaansa kuin liplattava laine meren sylissä. Tyytyy – jos puuhaa piisaa. Rajatun tilan venetekeminen on rauhaisampaa kuin rannalla riekkuminen, joten piskuisempi veneväki varustautuu kirjoin, kynin ja paperein. Eli niine varustein, joilla entisaikaan pärjäsi lapsi kuin lapsi ihan kotioloissakin. Kumma kyllä, tänä tietokoneaikana ainakin nämä lapset ovat veneessä edelleen vanhanaikaisia: lukevat, piirtävät, askartelevat, leikkivät itsekseen. Välillä sorminuket kommentoivat merielämää, välillä paatti on kuin Nooan arkki kymmenine pikkueläimineen gorilloista pokemoneihin asti. Joskus huvia tarjoaa silkka vilkuttelu ohilipuville venekunnille. Kerran viestilippuja itsekseen opetellut ja askarrellut saatiin kiinni itse teosta heiluttamassa surkeannäköisenä ”tarvitsen hinaajan” -lippua. Ja myönnettäköön: aaltojen kohina ja pilvien liike eivät riitä koko venereissun ajan kakofoniaan kasvaneelle sekä äiskän ja iskän kehotuksia karttavalle urbaanitenavalle. Korvat suojataan ja vanhemmat poissuljetaan kuulokkein, josta pauhaa iästä riippuen joko Hevisaurus tai Rammstein. Kirjat viihtyvät veneessä. Jos purjehdussanasto ei ole vielä pikkugastilla hallussa, hän oppii sen viimeistään Oskarin venekirjasta. Perhe kasvaa aina merelle mentäessä: Oskarin mukana veneeseen tulevat myös Risto Räppääjä, Leo Z ja Ella. Nuorimmaisen luettua Pekka Töpöhännän laivaretken, jossa uppsalalaiskissat matkustavat Diana-laivalla, hän antoi ärripäivänä kolme vaihtoehtoa: joko hankitaan hännätön kissa tai annetaan veneelle nimeksi Diana – tai hän muuttaa naapuriin. Veneisälle riittää yksi kirja vuodesta toiseen: Volter Kilven Alastalon salissa voi jättää talveksi veneeseen ja aloittaa seuraavan kauden alussa siitä, mihin edelliskauden lopussa jäi. Veneäiti puolestaan muuttuu merellä romanttiseksi, ja neljän viikon purjehduksen aikana ainakin muutama komea urho ja jokunen kuvankaunis blondi purjehtivat myötätuulessa lemmen satamaan rakkauden myrskyjen pauhatessa. Kajuutan pöydällä messinkisen Captain-kyltin alla on kahden kirjan pino – Unelmien puuveneet Daphnesta HuhMariin ja Purjehtivat klassikot – joiden kanssa voi fiilistellä. Aina päivän päätteeksi kippari käy pinolla vilkaisemassa unelmakulkupelinsä kuvaa: Alvar Aallon Nemo Propheta in Patria vetoaa jo silkan nimensä puolesta. ”Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan” saa veneisän väkisinkin hymyilemään kilpaa kuun kanssa. Dianan saapuessa satamaan pikkugastit ovat elementissään asettaessaan fendareita sopiviin paikkoihin ja kiinnittäessään köysiä isompien gastien apuna. Oskari, Risto, Leo ja Ella jäävät veneeseen, mutta seilorit ampaisevat saaren riemuihin.
Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 48Sivu: 49Sivu: 50Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 53