Nautic 1/2011
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 48Sivu: 49Sivu: 50Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 53Sivu: 54Sivu: 55Sivu: 56Sivu: 57Sivu: 58
Jungmannikoulutus Raakapurjehdus vaatii rohkeutta, sillä se vaatii mastoissa työskentelyä jokaisella purjehduskerralla. Viimeisin liikenteessä ollut raakapurjelaiva oli Suomen laivaston koulutusalus Suomen Joutsen, joka jäi laituriin vuonna 1955. Gerda puolestaan on rekonstruktio samannimisestä aluksesta, joka purjehti kauppa-aluksena maailman merillä vuodesta 1869 aina 1930-luvulle saakka. Ruotsissa sijaitsevaan Gävlen satamaan museoitu alus rapistui ajan myötä ja lopulta se poltettiin. Uusi Gerda rakennettiin Gävlessä vuosina 1995−2005. Kun laiva tuli yllättäen myyntiin, Fregatti päätti ostaa sen. Gerdalla raakapurjeita on kymmenen ja purjeita kaikkinensa viisitoista. Purjepintaalaa on parhaimmillaan 625 neliömetriä. Näiden mittojen siivittämänä syntyi myös tarve uusien raakapurjehtijoiden koulutukseen. – Totesimme, että voidaksemme operoida Gerdalla uskottavasti ja näyttävästi, tarvitsisimme myös kunnollisen kokoisen miehistön, Mikko Heikkilä kertoo. Toisin sanoen, aluksen koko purjepintaalaa voidaan käyttää hyväksi vain, jos miehistö on riittävän iso. Raakapurjealuksen purjeita ei yksin hoidella. Niiden ylössaaminen vaatii useamman miehen ja naisen köyden perään. – Toiminta, jossa kaikille maksettaisiin palkkaa, ei kuitenkaan onnistu. Purjehduksen piirissä on aina ollut vapaaehtoista toimintaa. Pohdimme, mitä voisimme tarjota ihmisille, jos he tulevat vapaaehtoisesti töihin. Vastaukseksi löytyi ilmainen koulutus ja työn kautta saatava kokemus. – Koulutamme osaajia, jotka kelpaavat kaikille maailman raakapurjealuksille, Heikkilä kertoo. Jungmannien eli laivatyttöjen ja -poikien koulutukseen osallistuvilta vaadittiin vähintään 16 vuoden ikä ja merimieslääkärin todistus. Tähystyksen takia kansimieheltä vaaditaan hyvää näköä ja kuuloa. Tosin lääkärintodistuksesta joustetaan Heikkilän mukaan muutaman koulutukseen valitun kohdalla, sillä he ovat taitavia asioissa, joissa terveysvaatimukset ovat höllemmät. Koulutuksessa olevista puolet on naisia, ja ikähaarukka on 16 vuodesta 55 vuoteen. Varsinaista purjehduskokemusta ei hakijoilta vaadittu, mutta käytännössä kaikilla hakijoilla oli jonkinlainen kosketus mereen. Tavoitteena on aloittaa uusi jungmannikoulutus joka syksy. Tähtäimessä koko itämeri Isopurje tömähtää alas kannelle. Sitten se viedään laiturille, levitetään, viikataan, rullataan ja sidotaan. Lassenius opastaa, kuinka vaiheet sujuvat oikeaoppisesti. Seuraavat kiipeävät jo takaisin mastoon alamärssypurjetta irrottamaan. Heikki Lappalainen ei ole suoritukseen täysin tyytyväinen. – Rumasti tuli alas, mutta kai se hyvin meni. Selkeästi helpompaa on jo. Lappalaista harmittaa, ettei hän ole muistanut katsella ylhäältä maisemia. – Kerran olen sen muistanut tehdä. Oppilaat ovat päässeet haastatteluajankohtaan mennessä kerran ihan oikeasti purjehtimaan. Hymyn siivittämä ”aivan mahtavaa!” on jungmannien yleisin kommentti muutaman päivän takaiselta purjehdukselta. 58 NAUTIC
Sivu: 58Sivu: 59Sivu: 60Sivu: 61Sivu: 62Sivu: 63Sivu: 64Sivu: 65Sivu: 66Sivu: 67Sivu: 68Sivu: 69