Nautic 4/2010
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26
Kakkoskippari Teksti Hanna-Mari Heimo Kuvitus Mika Soikkeli Kuravedestä konferenssiin Purjehduskärpäsen puremasta ei yleensä selviä yhdellä merimat kalla. Kun on löytänyt intohimon merenkäyntiin, tuntuu, että sisäi nen kompassi on yhtenään ohjaamassa vesille. Amatööripurjehti jan täytyy innostuksissaankin muistaa, että kukaan ei ole kapteeni syntyessään. Merenkäynnin opetteleminen alkaa aina kakkoskippa rin roolista ja sisältää paljon opettelua, seuraamista ja kuuntelua. Keltanokkapurjehtijan paras ystävä on kokenut konkari, joka osaa antaa kullanarvoisia purjehdusneuvoja. Mitä useampia pursi vuosia on takana, sitä paremmin tutorilla on hanskassa luonnon olosuhteiden tulkinta, erityyppiset veneet ja niiden tekniikka. Yksi yllättävä seikka voi olla vieraat satamat ja niiden vuorovesi. Eläkkeelle jäänyt insinööri ja vuosikymmeniä purjehtinut Lauri Touri kertoo olleensa 1960luvun alussa työmatkalla Englannissa ja lähteneensä kansainvälisesti kirjavan, kuuden hengen porukan kanssa purjehtimaan. Lainassaan heillä oli vanhanaikainen kahveli rikinen puuvene, ja kipparin roolissa oli Touri itse. Porukan muut jäsenet olivat kokemattomia maakrapuja. Veneseurue päätti suunnata yöksi suojaiseen lahdelmaan. Las kuvesi virtasi kovaa, ja vene jäi mutapenkkaan kiinni pystyasen nossa. Tourin seurue souteli jollalla rantaan oluelle ja kävi sitten nukkumaan veneeseen. Aamulla, nousuveden tullessa, oli tarkoitus jatkaa matkaa. Mutta vene ei hievahtanutkaan. Purren kannesta oli enää kymmenen senttiä vedenpintaan ja merenpohjassa mutaa riitti polveen saakka. Paattia yritettiin irrottaa penkasta monin tavoin, esimerkiksi siten, että koko porukka juoksi keulasta perään ja takaisin, mutta mikään ei auttanut. Lopulta seurue päätti hypätä pois veneestä. Vesi oli jo niin kor kealla, etteivät he ylettyneet seisomaan pohjassa, vaan kelluivat vedessä ja pitelivät jollan reunoista kiinni. Kun puuvene oli maannut penkassa yhteensä 11 tuntia kölineen kaikkineen, tapahtui ihme: kuului kova plumpsahdus ja vene silminnähden hyppäsi ilmaan. Pursiseurue kipusi hämmentyneenä liejuisesta vedestä veneeseen ja lähti purjeen ja moottorin voimin kohti työtapaamista. Mutaisissa puvuissa ja puoli päivää myöhässä konferenssiin saapuneet insinöörit herättivät hilpeyttä. Touri muistetaan edelleen Englannin tuttujen kesken sinä suomalaisena, jonka pursi jumittui mutapenkkaan kiinni. Ei tarvitse mennä kotimaan saaristoa pidemmälle, kun löytää jo kauniita paikkoja, joihin tekisi mieli rantautua. Paikallisista olosuhteista täytyy ottaa aina selvää etukäteen. Korvan taakse kannattaa pistää myös kokeneempien seiloreiden neuvoja siitä, millaiseen paikkaan veneen voi asettaa ja miten veneen saa irti mudasta, jos sattuu joutumaan yhtä täpärään tilanteeseen kuin Touri tovereineen. 26 NAUTIC
Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28Sivu: 29Sivu: 30Sivu: 31Sivu: 32Sivu: 33Sivu: 34Sivu: 35Sivu: 36Sivu: 37Sivu: 38Sivu: 39Sivu: 40Sivu: 41Sivu: 42Sivu: 43Sivu: 44Sivu: 45Sivu: 46Sivu: 47Sivu: 48Sivu: 49Sivu: 50Sivu: 51Sivu: 52Sivu: 53