Forte 4/2010
Sivu: 1Sivu: 2Sivu: 3Sivu: 4Sivu: 5Sivu: 6Sivu: 7Sivu: 8Sivu: 9Sivu: 10Sivu: 11
Kari-Pekka Hakala (alla) seuraa ja ohjaa laitosyksikköjen toimintaa Suomenojalla. Voimalaitos tuottaa vuodessa sähköä noin 1 800 gigawattituntia ja kaukolämpöä noin 2 200 gigawattituntia Espoon, Kirkkonummen ja Kauniaisten asukkaille. Koneasentaja Jan Hedman (vas.) korjaa apukattilan syöttöpumppua. taa tuottaa lähellä lämmön kulutuspaikkaa. Vastaavasti metsäbiomassojen käyttäminen energiantuotannossa on tehokkainta, kun kuljetusetäisyydet polttoaineen tuotantopaikalta sen käyttöpaikalle ovat mahdollisimman pienet. Aivan keskelle metsiä yhteistuotantolaitosten rakentaminen ei kuitenkaan kannata, ellei lähellä ole paikallista teollisuutta tai asutusta, jotta lämmölle riittää kysyntää. Teknologian kehittyminen on kuitenkin viimeisten 10–15 vuoden aikana tehnyt entistä pienimuotoisemmista, biomassaan perustuvista sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksista kannattavampia. – Erittäin hyvä kysymys, johon ei ole yksiselitteistä vastausta, kaukolämmöstä vastaava johtaja Jari Kostama Energiateollisuus ry:stä sanoo. – Teknologia on ollut olemassa jo yli sata vuotta. Suomessa yhteistuotantoa on suosittu aina, kun se on ollut kannattavaa, ja täällä on Tanskan ohella oltu edelläkävijöitä. Yksi selitys yhteistuotannon hyödyntämättömyyteen voi piillä toimintaympäristön erilaisissa ja erillisissä toimijoissa. Toinen vaikuttava tekijä voi olla yhteiskunnassa vallitseva näkemys yksilön ja valtion päätösvallan suhteesta. Monissa länsimaissa valtion puuttumista yksilön vapauteen ja omistusoikeuteen, esimerkiksi oman asunnon lämmitystavan valintaan, ei ole katsottu hyvällä. Kansainvälinen energiajärjestö IEA on samoilla linjoilla. Sen mukaan yhteistuotannon lisääminen ei vaadi niinkään mittavia rahallisia investointeja kuin oikein suunnattuja poliittisia päätöksiä purkamaan yhteistuotannon esteitä. Tavallisia yhteistuotannon esteitä ovat muun muassa vaikeudet verkkoon myytävän sähkön käyvän arvon määrittämisessä, tietämättömyys yhteistuotannon eduista sekä sääntelyyn liittyvät ongelmat. tahattomiEn lainSäädännölliStEn esteiden merkitys nähtiin esimerkiksi Ruotsissa, jossa kaukolämmöllä on suuri markkinaosuus, mutta jossa yhteistuotantoa on viimeisten 30 vuoden aikana ollut vähän. – Yksi vähäisen osuuden syistä oli se, että energiaverotuksessa yhteistuotantoon perustuvaa lämpöä ei katsottu hukkalämmöksi vaan fossiilisilla polttoaineilla tuotetuksi lämmöksi, jota verotettiin kuin se olisi ollut erillistuotantoa. Tämä korjattiin vasta vuonna 2004, ja yhteistuotantoa alettiin edistää jo ennen sitä esimerkiksi tukemalla uutta biomassoihin perustunutta CHP-tuotantoa, Sven Werner kertoo. EU:n tavoitteena on ollut yhteistuotannon kaksinker- SuomESSa yli 40 proSEnttia sähköntuotannosta perustuu yhteistuotantoon, kun taas koko EU:ssa keskiarvo on vähän yli 10 prosenttia. Jos yhteistuotanto on kiistatta energiatehokkain tapa tuottaa sähköä ja lämpöä, miksi sitä ei ole käytössä enemmän? forte 4/2010 11
Sivu: 11Sivu: 12Sivu: 13Sivu: 14Sivu: 15Sivu: 16Sivu: 17Sivu: 18Sivu: 19Sivu: 20Sivu: 21Sivu: 22Sivu: 23Sivu: 24Sivu: 25Sivu: 26Sivu: 27Sivu: 28